Sokeripala ei sula sateella :)

Sataa sataa ropisee, pili pili pom... Kyllä on harmaata ja sateista ollut monta päivää putkeen. Kaatosateella ei Pulmukaan välitä olla ulkona, mutta tihku ei haittaa menoa. Eilen käytiin läheisellä järvenrannalla ja Pulmu sai ihmetellä Naviksen pulikointia. Omia varpaitaan ei pikkuprinsessa halunnut kastella ;)
Ette muuten usko, miten rauhalliselta ja helpolta läntsyn pentu tuntuu bordercollien jälkeen! Vaikka Navis on myös ollut ns. helppo ja oppivainen koira, eikä edes mikään kamala riiviö pentuna, niin kyllä sen energiataso oli ihan eri luokkaa.
Pulmun ruokahalu on palautunut sen jälkeen kun nappulat jäivät unholaan. Kuppi oikein nuollaan puhtaaksi, eikä muruakaan jää. Hyvä niin, neidillä on kasvettavaa aika tavalla! Eilen punnitsin sen ekan kerran: 2,6 kg. Hyvin sopusuhtainen ja hyväkuntoinen pentu. Toivottavasti jäiskin melko pieneksi! Mie tykkään pienistä ja sievistä läntsyistä, tai saa niillä muuten raameja olla, mutta en kovin korkeista välittäis (nimim. yksi jättiländeri riittää :)).
Kuvia tulee sitten kun ilmat on vähän suotuisammat valokuvaamiseen.

Hiiwiön hepulit

Olen saanut ihanan kamalan riiviön! Pulmun rohkeus kasvaa päivä päivältä, tänään se roikkui Naviksen hännässä jo varsin tottunein ottein ja makusteli mm. makuuhuoneen kynnystä ;) Ja mitä muuveja se esittelikään ulkona -voiko tää oikeesti olla vasta 7-viikkoinen?! Vau, mikä motoriikka ja vartalon hallinta! Ehkä edellisestä länderinpennustani on vaan niin pitkä aika, etten muistanut minkälaisia akrobaatteja nää on jo pienestä. Toinen vähän ikävämpi rotuominaisuus, joka oli jo autuaasti unohtunut, on nirsostelu ruuan suhteen. Juu, tiedän että kyseessä on pienen kaniinin kokoinen koira, jonka mahaan ei juurikaan ruokaa kerralla mahdu, mutta kyllä se on _tosi_ vähäruokainen. Eilen ja tänäänkin se jätti yhden aterian kokonaan väliin, joten mietin pitäisikö suosiolla vähentää ateriat kolmeen, jotta nälkä ehtis välissä tulla kunnolla...

Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä:

Unet yllättävät vielä tosi usein :)
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Vauva-arki alkoi :)

Näin on Pulmun ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissaan tullut päätökseen. Eka yö meni niin, että Pulmu nukkui massu kaulaani vasten, ja minä jännitin etten vaan vahingossa liiskaisi sitä. Tosi hienosti neiti nukkui koko yön, ei puhettakaan itkuista tai levottomuuksista! Tänään illalla huomasin, että Pulmu on tainnut jo leimautua meikäläiseen. Ei meinannut millään lähteä Timpan mukaan iltapisulle miun luota, mutta ehkä Timppa ei vaan osannut kutsua kakaraa tarpeeksi korkealla pentulässytys-falsetilla ;) Tässä muutamia valokuvia vielä eiliseltä. Kun menin Kangasalle, Pulmun ainut sisko Tapa oli jo ehtinyt lähteä uuteen kotiinsa, mutta koko veljesliuta oli vielä mamman hoivissa. Laitan tähän muutamasta velipojasta myös kuvia.

Naviksen mielestä penikka on aika ällö, mutta Pulmulla on ollut tehokas väsytys-taktiikka; se hakeutuu Naviksen kylkeen usein päikkäreille ja tänään ne nukkuivat jo nenäkkäin samalla tyynyllä.

7-viikkois pose

Pulmu oli Päivin sylissä "sulaa vahaa" :)

Tässäpä Tähti (tai hänestä tulee kyllä Rufsen, kunhan muuttaa Ruotsiin), joka on pentueesta kuin ilmetty isänsä. Siis Ringo Jr.

Lotto -poika, joka muutti eilen Poriin länderistille :)

Väinö -poika myöskin 7-viikkois-posee-rauksessa. Väinö pääsi niin ikään vanhalle länderistille, Kouvolaan.

Edvin oli hyvin tarkkana, että Pulmulle oli aina peitto tai tyyny lattialla.

"Annas kun mie näytän miten nää paperit saa tehokkaimmin silputtua."

"JEE, tuhotaan nää yhdessä!"

Sokeriakin makeampi Pulmu

Pulmusta on tullut Karjalan heili! Tämä pieni söpöläinen matkusti eilen kuuden tunnin ajomatkan uuteen kotiinsa. Onneksi selvittiin vähillä itkuilla, sillä neiti oli oikein tyytyväinen matkamökkiinsä. Siellä oli hyvä toisinaan kurittaa nallea, vetää lonkkaa, ja välillä pidettiin jaloittelu- ja pusuttelutaukoja. Ei varmaan tule yllätyksenä, että Pulmu on jo ehtinyt sulattaa sydämeni aivan totaalisesti :) Varsin ihastuttava otus kaiken kaikkiaan. Jännittävää seurata minkälainen persoona hänestä kuoriutuu!

Silloin kun Saksaan lähdin Pulmun Wilma-äitiä astuttamaan, kuiskasin sille toiveen, että pyöräyttäis miulle pikku-Wilman, mutta mielellään vähän runsaammalla parralla. Taitaa olla niin, että toiveeni on toteutumassa. Pulmusta tullee mukavan lyhytkarvainen, mutta partaa on jo kuitenkin kasvamassa. Kiitokset lähtevät erityisesti Kangasalle rakkaalle ystävälleni Päivi-kasvattajalle, sekä mammakoira Wilmalle! Lämpimät kiitokset ja terveiset myös Saksaan persoonalliselle isikoiralle ja Ringon perheelle!
Kuvat matkan varrelta Juupikselta: Tuomas Taavitsainen.