Miss temperament

Ihanaa heinäkuista kukkaloistoa meidän pihalta! Nautin kyllä täysillä tästä kesästä, kun voin vielä olla kotona lasten ja karvakuonojen kanssa. Tosin töihinmenokin on tervetullutta vaihtelua elämään (riippunee ehkä työpaikasta ;)). Anyway, pennunhuima senkun kasvaa ja kehittyy. Pulmu-plikka on täydet neljä kiloa tulta ja tappuraa -siis varsin temperamenttinen otus! Omaa tahtoa on ehkä enemmän kuin tarttis, mutta kolikon kääntöpuolena Pulmu on tosi rohkea ja reipas. Kynsien leikkuu on hirveä tahtojen taisto joka kerta, mutta onneksi emäntä on sitkeä pirulainen :)

Pulmu on oppinut hyppäämään sohvalle. Se on hieno taito, ei tarvitse enää tyytyä koiranpeteihin nukkuma-paikkoina. Agilitykentän laidalla Pulmu on tuttu näky. Muuten se osaa kiltisti odottaa ja katsella sivusta, mutta silloin kun olen Naviksen kanssa treenaamassa, Pulmu saa raivarit. Pennunretale päätti, että hän on ollut riittävän pitkään katsomossa, ja puri 10 minuutin sisään kolmesta(!) kohtaa hihnansa poikki ja lampsutti kentälle meidän perässä. Sen jälkeen en viitsinyt enää sitoa tuhannen päreinä olevaa hihnaa, vaan riiviö siirtyi autoon mökkiinsä odottelemaan. Mutta kaikesta huolimatta osaa Pulmu olla myös oikein hempeä ja rakastettava: Se on edelleen pettämätön pusukone ja sylivaava. Syliin on ihana nukahtaa, kun äitee silittelee silkinpehmeää massua <3

"CHAAAARGE!" Kissat, etenkin Naukkis, saa tuntea nahoissaan Pulmun intomielisyyden. Naukkis saa maistaa omaa lääkettään, sillä se oli pienenä ihan kamala kiusanhenki. Onneksi se ottaa varsin rennosti Pulmun lähentelyt, ja sitten kun saa tarpeekseen, ottaa Pulmun sellaiseen "halaus" otteeseen, että pentu ymmärtää jättää kissan taas hetkeksi rauhaan.

Pulmun kehityksessä on nyt alkamassa jalkava vaihe. Koikkeliini on edelleen ihanan lyhytkarvainen. Soolosta muistelen, että sitä piti nyppimällä siistiä jo tässä iässä. Jännityksellä odotan, minkälainen Pulmusta kehittyy ulkonäöltään. Häntä on kippurampi kuin pystykorvalla konsanaan ja neiti on sekä edestä että takaosastaan varsin niukasti kulmautunut. Lisäksi lanneosan kehitystä seurailen.. suattaa olla, ettei Pulmuloisesta tule mikään näytelmätähtönen, mutta rakas sohvachampiooni ainakin -ja suuri PERSOONA! Ja sitäpaitsi mie oon aina pentujen suhteen kamala pessimisti, kun katson niitä niin kriittisellä silmällä. Varmaan kaikki koirani olen pentuina todennut "toivottomiksi" tapauksiksi, mutta onhan niistä muutamasta ihan nätti tullut lopulta.

Huh hellettä!

En ole kummoinen tarinoitsija, niin annan kuvien taas puhua puolestaan. Sen verran on kuitenkin pakko kertoa, että Pulmu on viime viikon aikana oppinut hymyilemään. Tosin se väläyttelee upeaa irvistystään vain Timpalle, jolle muutenkin tervehtiessään matelee aivan liioitellusti :) Mutta tässäpä kuvasatoa viime päiviltä:

Nam nam, tässä Pulmu on juuri vetänyt kitusiinsa broilerin siiven, mikä taitaa tällä hetkellä olla lempiruoka :)

Neiti on lähes sisäsiisti(!), mutta asiaa on tietty helpottanut se, että pystyn tässä kotona ollessa käyttämään sitä ahkerasti ulkona.

Hellettä on pidellyt juu.. Siinä on se hyvä puoli, että pennunretale saattaa läkähtyneenä asettua hetkeksi paikoilleen, jotta siitä saa tarkkoja valokuvia.

Huomatkaa alkava parrankasvu (kuvan saa klikkaamalla isommaksi, niin ei tartte suurennuslasilla niitä haivenia etsiä)! Kyllä se sieltä tulee. Olen tehnyt Pulmun kanssa diilin, et se ei kasvattais pitkiä karvoja minnekään muualle ;)

Tässä kuvassa ilmentyy Pulmun luonne: Leikkisä, huumorintajuinen, hieman ilkikurinen, vauhdikas ja supertaitava käyttämään koiranpentusilmiään hyväkseen! En yhtään ihmettele, että läntsypennut yleensäkin saavat omistajansa helposti kierrettyä pikkutassunsa ympäri. Katsokaa nyt tätä nassua!

Kävimme Kulhossa pulikoimassa ihanan kirkkaassa lammessa. Perheen penikat rantavedessä ja Timppa ja Navis partioivat uimavahteina.

Tässä Pulmuska näyttää mielestäni ihan äidiltään -Wilma jr.

Kuten useimmille pennuille, myös Pulmulle tapahtui vanhinko-molskahdus laiturilta. Luojan kiitos koiranpennut osaavat vaistomaisesti uida, nimittäin kolmen uimataidottoman vahtiminen rannalla ois ollu jo stressaavaa. Neidille ei näyttänyt kuitenkaan tulleen mitään traumoja sukelluksestaan, vaan laiturilla kohkattiin senkin jälkeen ihan entiseen malliin.

Märkänä on mukava hepuloida nurtsilla (Soolo-pappa näyttää mallia). Toki siinä sivumennen on syytä maistella pusikon oksia. Pulmu on muuten ihan kaamea imuri, ykskään aiemmista pennuistani ei ole ollut samanlainen maaston mutustelija.

Reipas 9-viikkoinen

Noniin, viikko on mennyt ihan hujauksessa. Pulmusta on tullut jo reipas 9-viikkoinen ja niinhän siinä kävi kuten uumoilinkin -hän meinasi ruveta pystykorvaksi ;) Elikkäs lennokkaiden korvien takia jouduin ottamaan käyttöön pennunrääkkäystoimenpiteen, siis leukoplastilla korvat kuriin. Onneksi teipit eivät muutaman minuutin kuluttua häirinneet Pulmua enää lainkaan, en muista että Soolo olisi ihan niin helpolla sopeutunut teippeihinsä. Nyt vaan toivotaan, että tällä turhamaisella toimenpiteellä olisi jotain vaikutustakin!
Muuten elämä on mennyt sujuvasti, viikonloppuna oli Edvinin synttäreiden takia molempina päivinä vieraita, eikä Pulmu ollut niistä moksiskaan. Sen sijaan naapurin lehmät olivat hurjan pelottavia! Onhan niillä isot, kosteat ja tuhisevat turpavärkit. Sen lisäksi Pulmu on kunnostautunut koristekatteen varastamisessa kukkapenkistä, kanankakan syömisessä ja leikattujen ruohotuppojen mutustelemisessa. Eilen toivottavasti tuli vähän hyödyllistäkin oppituntia, kun Pulmunen oli ekaa kertaa seuraamassa isojen koirien liitelyä agikentällä. Autoilukin alkaa sujua ilman suurempia mutinoita, vaikka treeneihin meillä on tunnin ajomatka suuntaansa :)

9-viikkoinen

Ja tässä vielä muutama kuva viime viikolta:

8-viikkoisposeeraus