6-kuisen elämää: Kalsarihuivi ja muita kommelluksia

Onneksi tänä pimeimpänä vuodenaikana meillä on näitä auringontuojia perheessä, joihin Pulmu ehdottomasti lukeutuu! Se on hassuin koira, jonka tiedän, ja saa meidät nauramaan tahallisilla ja tahattomilla tempauksillaan. Kuinka monen koira osaa pukea kalsarit päähänsä?! Pulmulla on tapana käydä aterian jälkeen pyyhkimässä harvakarvainen mutta merkittävä partansa sohvaan. Kuinka ollakaan tällä kertaa kuononhinkkausprojektin kylkiäisinä pään yli soljahti pienet sohvalla lojuneet kalsarit. Pulmu kulki sen jälkeen muina naisina kalsarit kaulassa. Liekö koki ne muodikkaana asusteena?

Kalsari- dogwalk


Pulmun mielestä kaikki paikat, jotka ovat luvallisia kissoille, ovat luvallisia myös hänelle. Meidän katit nauttivat leivinuunin lämmöstä läheisellä senkillä, joka on mukavan korkea (80 cm!). Pienet ihmiskakarat eivät yllä sinne sörkkimään, eivätkä koirat niin korkealle viitsi hypätä varsinkin kun ponnistusalusta on liukas laminaattilattia. Paitsi että Pulmu iski silmänsä kyseiseen lepopaikkaan ja aiheutti minulle sydämentykytyksiä, kun 4-kuisena loikkasi senkin päälle kissan viekkuun! Tuli kiire pelastaa se alas, ettei vaan satuta tassujaan alastullessaan. Vielä mitä, ei se sieltä pois pysynyt ja loikat ylös ja alas sujuivat varsin sulavasti alusta saakka.

Senkkiläiset

Vain katti vaihtuu vieressä :)


Pulmu on aika tiukka mimmi, ei mikään lapanen länderiksi. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja kyllä koiriakin, mutta täräyttää välittömästi takaisin, jos toinen moppe yrittää isotella. Kaikki miulle hokevat, että länderit kyllä muuttuvat pidättyväisemmiksi aikuistuessaan, ja sitä totisesti toivon! Pulmu otti tässä taannoin ihan liian varauksettomasti ja riemukkaasti vastaan erään kaupustelijan, joka paukkasi kutsumatta (tai koputtamatta) sisään eteiseen. Ja miun pitää näköjään kiinnittää enemmän huomiota ihmisiä vasten hyppimisen karsimiseen. Omaa perhettä vasten saisi miun puolesta vaikka hyppiäkin tervehtiessä, mutta kun kaikki vieraat tarttis Pulmun mielestä naamapesun. Siitä olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että Pulmu ei toistaiseksi ole osoittanut mitään mainittavia arkuuden merkkejä missään tilanteessa. Se ominaisuus saisi säilyä! Samoin pidän sen sisukkuudesta. Vaikka se alistuu täysin Soololle, niin kun lelusta taistellaan, periksi ei anneta. Ja kun pappakaan ei voi antaa periksi tytönheitukalle, niin meillä saattaa kaksi länderiä seistä keskellä olohuonetta pureutuneena samaan leluun, minuuttitolkulla :)

Pulmun karva on sikäli helppo, että sitä ei juuri tarvitse nyppiä. Tänään suoritin sille ekan "kunnon" trimmin, eli kahden minuutin poskikarvojen siistimisen. Tässä ennen ja jälkeen kuvat:

Heh, huomaako kukaan edes eroa?

Tunnelmallista joulun odotusta kaikille!

4 kk

Pulmu täytti jo 4 kk, strategiset mitat on tällä hetkellä 36 cm ja 6,5 kg. Sillä on kilometrijalat, joilla pääsee kovaa ja korkeelle ;). Aloitimme pentukurssin Kiteellä, jossa Pulmu on ollut tosi reipas. Ryhmässä on reilut 20 pentua, kaikennäköisiä ja kokoisia. Pulmusta olisi ihana tehdä tuttavuutta muiden pentujen kanssa, mutta malttaa kuitenkin hyvin keskittyä mamman kanssa puuhailuun kurssin ajan. Tunnin jälkeen on sitten saanut muutamien kanssa pistää leikiksi.

Länderi on kyllä seurakoira sanan varsinaisessa merkityksessä! Pulmu seuraa minua yöunille, ja käy kiltisti omaan petiinsä, joka on meidän sängyn vieressä. Yön hiljaisina hetkinä se vaivihkaa siirtyy minun ja isännän väliin, jossa nukkuu aamuun asti. Timppa, joka herää useimmiten ennen muita, saa Pulmun nipin napin houkuteltua aamupissille, mutta sen jälkeen pentu tulee kiireesti takaisin mamman viekkuun eikä nouse sängystä ennen minua. Lisäksi jos asetun sohvalle tai tietokoneen ääreen, ei aikaakaan kun länderilapsi loikkaa syliin. Puhumattakaan, jos Pulmu sattuu jäämään lapsiportin "väärälle" puolelle, siis eri puolelle kuin missä minä olen. Voi sitä hätää! Kuitenkin tämä länderin tyyli seurata ihmistänsä joka paikkaan ei ole rasittavaa, verrattuna bordercollien varjostukseen. Pulmu ja Soolo seuraavat minua, koska ne haluavat vain olla lähelläni ja pitää minua silmällä, Naviksen seuraamiseen liittyy aina vaatimus. Se painostaa heittämään lelua tai tuijottaa kysyen: "Mitä tehdään? Mitä tehdään sitten?".

Ja loppuun muutama kuva Naukkarisen ja Pulmuliisan painista, sekä palloa himoiten tuijottavat kaverukset. Haha, vähänkö repesin tuolle meidän mulkosilmä-bortsulle. Pulmulla on vielä aika paljon oppimisen varaa katseen hypnoottisuudessa!

Syksyn ensimerkit

Mahtavaa, syksy on tulossa! Alkusyksy kirpeine ilmoineen, luonnon väriloistoineen ja syysmyrskyineen on ehdottomasti lempparivuodenaikani. Yöt ovat selkeästi kylmenneet ja pimentyneet, hyttyset vähentyneet ja pitkä kuivuus vaihtunut syksyä enteileviin sateisiin. Lenkkeily ja treenaaminen on mukavampaa, kun viileämmällä ilmalla niin koirien kuin emännänkin askel on hieman kevyempi. Eilen kävimme suon laidalla marjametsässä, tuloksena massut täynnä mustikoita ja muutama kappale erittäin märkiä ja likaisia koiria. Tässä Pulmun suo-look:

Ja sitten muutama halikuva <3 Kuvat saa isommaksi klikkaamalla!

Katsokaa nyt tätä söpöliiniä! 3-kuinen Pulmu on edelleen mahottoman reipas ja vilkas. Riiviökin kyllä, mutta sentään "EI!"-komento alkaa upota kaaliin. Pulmu on melko itsenäinen ja saattaa huidella pihalla pitkällekin talolta välittämästä missä muut ovat. Luoksetuloon pitää panostaa, koska neidillä on nyt sellainen vaihe, että rupeaa testaamaan tarvisko tulla sittenkään. Eka rokotus meni hyvin, Pulmu ei huomannutkaan piikkiä, ja oli erittäin ilahtunut eläinlääkärin huomionosoituksista. 3-kuukautispäivänä painoa oli 5,4 kg ja korkeutta erittäin epäluotettavalla mittaustyylillä saatiin 34 cm. Pulmu on melkoinen huimapää, kiipeilee pelottomasti kaikilla mahdollisilla alustoilla. Tietysti lupaavaa agilitya ajatellen, mutta joskus hirvittää sen puolesta, ja toivon että se länderin kuuluisa varovaisuus jossain vaiheessa heräisi myös Pulmussa.

Parin viikon kuluttua lähdemmekin sitten Pulmun kanssa kaupunkilomalle. Tekee hyvää maalaiskoiralle saada kaupungin vilskeestäkin kokemuksia. Tosin kun olen käynyt tuolla kylillä sen kanssa pyörähtämässä muutamia kertoja, niin ei tuo näytä liikenteestä olevan moksiskaan. Vieraita koiria aluksi jännittää, mutta tutustumisen jälkeen pistää leikiksi (ja pitää puolensa myös isompia koiria vastaan!!!). Aateltiin syksyllä osallistua pentukurssille ja hyvät tavat -ryhmään, niin siellä saadaan lisää koirakontakteja ja muuta hyvää kokemusta.

Miss temperament

Ihanaa heinäkuista kukkaloistoa meidän pihalta! Nautin kyllä täysillä tästä kesästä, kun voin vielä olla kotona lasten ja karvakuonojen kanssa. Tosin töihinmenokin on tervetullutta vaihtelua elämään (riippunee ehkä työpaikasta ;)). Anyway, pennunhuima senkun kasvaa ja kehittyy. Pulmu-plikka on täydet neljä kiloa tulta ja tappuraa -siis varsin temperamenttinen otus! Omaa tahtoa on ehkä enemmän kuin tarttis, mutta kolikon kääntöpuolena Pulmu on tosi rohkea ja reipas. Kynsien leikkuu on hirveä tahtojen taisto joka kerta, mutta onneksi emäntä on sitkeä pirulainen :)

Pulmu on oppinut hyppäämään sohvalle. Se on hieno taito, ei tarvitse enää tyytyä koiranpeteihin nukkuma-paikkoina. Agilitykentän laidalla Pulmu on tuttu näky. Muuten se osaa kiltisti odottaa ja katsella sivusta, mutta silloin kun olen Naviksen kanssa treenaamassa, Pulmu saa raivarit. Pennunretale päätti, että hän on ollut riittävän pitkään katsomossa, ja puri 10 minuutin sisään kolmesta(!) kohtaa hihnansa poikki ja lampsutti kentälle meidän perässä. Sen jälkeen en viitsinyt enää sitoa tuhannen päreinä olevaa hihnaa, vaan riiviö siirtyi autoon mökkiinsä odottelemaan. Mutta kaikesta huolimatta osaa Pulmu olla myös oikein hempeä ja rakastettava: Se on edelleen pettämätön pusukone ja sylivaava. Syliin on ihana nukahtaa, kun äitee silittelee silkinpehmeää massua <3

"CHAAAARGE!" Kissat, etenkin Naukkis, saa tuntea nahoissaan Pulmun intomielisyyden. Naukkis saa maistaa omaa lääkettään, sillä se oli pienenä ihan kamala kiusanhenki. Onneksi se ottaa varsin rennosti Pulmun lähentelyt, ja sitten kun saa tarpeekseen, ottaa Pulmun sellaiseen "halaus" otteeseen, että pentu ymmärtää jättää kissan taas hetkeksi rauhaan.

Pulmun kehityksessä on nyt alkamassa jalkava vaihe. Koikkeliini on edelleen ihanan lyhytkarvainen. Soolosta muistelen, että sitä piti nyppimällä siistiä jo tässä iässä. Jännityksellä odotan, minkälainen Pulmusta kehittyy ulkonäöltään. Häntä on kippurampi kuin pystykorvalla konsanaan ja neiti on sekä edestä että takaosastaan varsin niukasti kulmautunut. Lisäksi lanneosan kehitystä seurailen.. suattaa olla, ettei Pulmuloisesta tule mikään näytelmätähtönen, mutta rakas sohvachampiooni ainakin -ja suuri PERSOONA! Ja sitäpaitsi mie oon aina pentujen suhteen kamala pessimisti, kun katson niitä niin kriittisellä silmällä. Varmaan kaikki koirani olen pentuina todennut "toivottomiksi" tapauksiksi, mutta onhan niistä muutamasta ihan nätti tullut lopulta.

Huh hellettä!

En ole kummoinen tarinoitsija, niin annan kuvien taas puhua puolestaan. Sen verran on kuitenkin pakko kertoa, että Pulmu on viime viikon aikana oppinut hymyilemään. Tosin se väläyttelee upeaa irvistystään vain Timpalle, jolle muutenkin tervehtiessään matelee aivan liioitellusti :) Mutta tässäpä kuvasatoa viime päiviltä:

Nam nam, tässä Pulmu on juuri vetänyt kitusiinsa broilerin siiven, mikä taitaa tällä hetkellä olla lempiruoka :)

Neiti on lähes sisäsiisti(!), mutta asiaa on tietty helpottanut se, että pystyn tässä kotona ollessa käyttämään sitä ahkerasti ulkona.

Hellettä on pidellyt juu.. Siinä on se hyvä puoli, että pennunretale saattaa läkähtyneenä asettua hetkeksi paikoilleen, jotta siitä saa tarkkoja valokuvia.

Huomatkaa alkava parrankasvu (kuvan saa klikkaamalla isommaksi, niin ei tartte suurennuslasilla niitä haivenia etsiä)! Kyllä se sieltä tulee. Olen tehnyt Pulmun kanssa diilin, et se ei kasvattais pitkiä karvoja minnekään muualle ;)

Tässä kuvassa ilmentyy Pulmun luonne: Leikkisä, huumorintajuinen, hieman ilkikurinen, vauhdikas ja supertaitava käyttämään koiranpentusilmiään hyväkseen! En yhtään ihmettele, että läntsypennut yleensäkin saavat omistajansa helposti kierrettyä pikkutassunsa ympäri. Katsokaa nyt tätä nassua!

Kävimme Kulhossa pulikoimassa ihanan kirkkaassa lammessa. Perheen penikat rantavedessä ja Timppa ja Navis partioivat uimavahteina.

Tässä Pulmuska näyttää mielestäni ihan äidiltään -Wilma jr.

Kuten useimmille pennuille, myös Pulmulle tapahtui vanhinko-molskahdus laiturilta. Luojan kiitos koiranpennut osaavat vaistomaisesti uida, nimittäin kolmen uimataidottoman vahtiminen rannalla ois ollu jo stressaavaa. Neidille ei näyttänyt kuitenkaan tulleen mitään traumoja sukelluksestaan, vaan laiturilla kohkattiin senkin jälkeen ihan entiseen malliin.

Märkänä on mukava hepuloida nurtsilla (Soolo-pappa näyttää mallia). Toki siinä sivumennen on syytä maistella pusikon oksia. Pulmu on muuten ihan kaamea imuri, ykskään aiemmista pennuistani ei ole ollut samanlainen maaston mutustelija.

Reipas 9-viikkoinen

Noniin, viikko on mennyt ihan hujauksessa. Pulmusta on tullut jo reipas 9-viikkoinen ja niinhän siinä kävi kuten uumoilinkin -hän meinasi ruveta pystykorvaksi ;) Elikkäs lennokkaiden korvien takia jouduin ottamaan käyttöön pennunrääkkäystoimenpiteen, siis leukoplastilla korvat kuriin. Onneksi teipit eivät muutaman minuutin kuluttua häirinneet Pulmua enää lainkaan, en muista että Soolo olisi ihan niin helpolla sopeutunut teippeihinsä. Nyt vaan toivotaan, että tällä turhamaisella toimenpiteellä olisi jotain vaikutustakin!
Muuten elämä on mennyt sujuvasti, viikonloppuna oli Edvinin synttäreiden takia molempina päivinä vieraita, eikä Pulmu ollut niistä moksiskaan. Sen sijaan naapurin lehmät olivat hurjan pelottavia! Onhan niillä isot, kosteat ja tuhisevat turpavärkit. Sen lisäksi Pulmu on kunnostautunut koristekatteen varastamisessa kukkapenkistä, kanankakan syömisessä ja leikattujen ruohotuppojen mutustelemisessa. Eilen toivottavasti tuli vähän hyödyllistäkin oppituntia, kun Pulmunen oli ekaa kertaa seuraamassa isojen koirien liitelyä agikentällä. Autoilukin alkaa sujua ilman suurempia mutinoita, vaikka treeneihin meillä on tunnin ajomatka suuntaansa :)

9-viikkoinen

Ja tässä vielä muutama kuva viime viikolta:

8-viikkoisposeeraus

Sokeripala ei sula sateella :)

Sataa sataa ropisee, pili pili pom... Kyllä on harmaata ja sateista ollut monta päivää putkeen. Kaatosateella ei Pulmukaan välitä olla ulkona, mutta tihku ei haittaa menoa. Eilen käytiin läheisellä järvenrannalla ja Pulmu sai ihmetellä Naviksen pulikointia. Omia varpaitaan ei pikkuprinsessa halunnut kastella ;)
Ette muuten usko, miten rauhalliselta ja helpolta läntsyn pentu tuntuu bordercollien jälkeen! Vaikka Navis on myös ollut ns. helppo ja oppivainen koira, eikä edes mikään kamala riiviö pentuna, niin kyllä sen energiataso oli ihan eri luokkaa.
Pulmun ruokahalu on palautunut sen jälkeen kun nappulat jäivät unholaan. Kuppi oikein nuollaan puhtaaksi, eikä muruakaan jää. Hyvä niin, neidillä on kasvettavaa aika tavalla! Eilen punnitsin sen ekan kerran: 2,6 kg. Hyvin sopusuhtainen ja hyväkuntoinen pentu. Toivottavasti jäiskin melko pieneksi! Mie tykkään pienistä ja sievistä läntsyistä, tai saa niillä muuten raameja olla, mutta en kovin korkeista välittäis (nimim. yksi jättiländeri riittää :)).
Kuvia tulee sitten kun ilmat on vähän suotuisammat valokuvaamiseen.

Hiiwiön hepulit

Olen saanut ihanan kamalan riiviön! Pulmun rohkeus kasvaa päivä päivältä, tänään se roikkui Naviksen hännässä jo varsin tottunein ottein ja makusteli mm. makuuhuoneen kynnystä ;) Ja mitä muuveja se esittelikään ulkona -voiko tää oikeesti olla vasta 7-viikkoinen?! Vau, mikä motoriikka ja vartalon hallinta! Ehkä edellisestä länderinpennustani on vaan niin pitkä aika, etten muistanut minkälaisia akrobaatteja nää on jo pienestä. Toinen vähän ikävämpi rotuominaisuus, joka oli jo autuaasti unohtunut, on nirsostelu ruuan suhteen. Juu, tiedän että kyseessä on pienen kaniinin kokoinen koira, jonka mahaan ei juurikaan ruokaa kerralla mahdu, mutta kyllä se on _tosi_ vähäruokainen. Eilen ja tänäänkin se jätti yhden aterian kokonaan väliin, joten mietin pitäisikö suosiolla vähentää ateriat kolmeen, jotta nälkä ehtis välissä tulla kunnolla...

Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä:

Unet yllättävät vielä tosi usein :)
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Vauva-arki alkoi :)

Näin on Pulmun ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissaan tullut päätökseen. Eka yö meni niin, että Pulmu nukkui massu kaulaani vasten, ja minä jännitin etten vaan vahingossa liiskaisi sitä. Tosi hienosti neiti nukkui koko yön, ei puhettakaan itkuista tai levottomuuksista! Tänään illalla huomasin, että Pulmu on tainnut jo leimautua meikäläiseen. Ei meinannut millään lähteä Timpan mukaan iltapisulle miun luota, mutta ehkä Timppa ei vaan osannut kutsua kakaraa tarpeeksi korkealla pentulässytys-falsetilla ;) Tässä muutamia valokuvia vielä eiliseltä. Kun menin Kangasalle, Pulmun ainut sisko Tapa oli jo ehtinyt lähteä uuteen kotiinsa, mutta koko veljesliuta oli vielä mamman hoivissa. Laitan tähän muutamasta velipojasta myös kuvia.

Naviksen mielestä penikka on aika ällö, mutta Pulmulla on ollut tehokas väsytys-taktiikka; se hakeutuu Naviksen kylkeen usein päikkäreille ja tänään ne nukkuivat jo nenäkkäin samalla tyynyllä.

7-viikkois pose

Pulmu oli Päivin sylissä "sulaa vahaa" :)

Tässäpä Tähti (tai hänestä tulee kyllä Rufsen, kunhan muuttaa Ruotsiin), joka on pentueesta kuin ilmetty isänsä. Siis Ringo Jr.

Lotto -poika, joka muutti eilen Poriin länderistille :)

Väinö -poika myöskin 7-viikkois-posee-rauksessa. Väinö pääsi niin ikään vanhalle länderistille, Kouvolaan.

Edvin oli hyvin tarkkana, että Pulmulle oli aina peitto tai tyyny lattialla.

"Annas kun mie näytän miten nää paperit saa tehokkaimmin silputtua."

"JEE, tuhotaan nää yhdessä!"