Okei, tässä kohtaa pakko paljastaa, että ylläoleva teksti oli enimmältä osin luikuria ;-) Aprillia, aprillia! Hah, nauran kyllä, jos joku meni vipuun. Emme siis kohdanneet susia, mutta epäilen silti, että tuo jälki on suden. Tietysti voi olla jättikokoisen koirankin, mutta jäljet menivät jännästi metsästä metsään, leikaten tien yli. Luulisi, että koira jolkottelisi enimmäkseen tietä pitkin..? Tai no, metsästyskoira tietenkin risteilee metsässä, mutta esim. ajokoiralta jää kyllä pienempi tassunjälki. Mutta joku metsästäjä, joka tunnistaa eläinten jälkiä paremmin, korjatkoon tai vahvistakoon epäilyni!
Sinänsä täälläpäin suden kohtaaminen on ihan mahdollista, joskin epätodennäköistä. Sudet välttelevät ihmistä viimeiseen asti, mutta metsästyskoiria kuolee susien hyökkäyksissä Pohjois-Karjalassa vuosittain. Miulla on vilkas mielikuvitus ja haluan pitää koirani koko ajan lähellä, vaikka saavat juostakin vapaana. En todellakaan uskalla päästää niitä hetkeksikään näkökentästä, kun kuljemme metsäteitä. Jotenkin epäilen, ettei mahdollinen susikohtaaminen sujuisi yhtä ystävällisissä merkeissä kuin tässä kuvassa:
Sudenjälki löytyi noin neljän kilometrin päästä kotoa ja voin sanoa, että sen jälkeen tultiin rivakkaa vauhtia takaisin. Pysähdyin kuitenkin ottamaan koirista matkalla muutaman kuvan, ja sillä hiljaisella hetkellä kun kukaan meistä ei liikkunut, metsän siimeksestä kuului kantohangen rapinaa. Molemmat koirat rupesivat haukkumaan, ja miun primitiivireaktio oli karjua täysillä: "Ei!" Luulen, että huusin enemmänkin metsän suuntaan kuin koirilleni, mutta koirat hiljenivät heti. Mitenkään liioittelematta voin sanoa, että sydän hyppäsi kurkkuun ja viimeinen kilometri tultiin hölkkää :) Koirat pöhkäsivät lähes koko kotimatkan.
Voi hyvin olla, että mielikuvitus teki tepposet, mutta ties vaikka kohtasimmekin metsän kuninkaan... Ehkä susihukka tarkkaili meitä metsän siimeksestä. Hieman karmiva, mutta tavallaan myös aika hieno ajatus. Kuinka moni saa asuttaa samoja metsiä upeiden harmaasusien kanssa?
Lopuksi muutama kuva kotipihan turvasta (Pulmu päivää vaille 11kk):
Kyllä teilläpäin susia joitain kymmeniä liikkuu. Tosin harvinaisia ovat kohdata. Ystäväni, joka asui Tohmajärvellä vuosina 1965-1990, ei nähnyt koskaan yhtäkään, vaikka metsään rakentelivat majoja ja keittelivät alvariinsa pontikkaa jossain kuusien alla(!). Mutta kerran hän näki karhun kulkevan kauempana tien yli.
VastaaPoistaKoira on ilman muuta houkutin sudelle - aivan kuten vieras koira on houkutin omallesi. Susikaan ei ehkä voi vastustaa vastaan tepsuttavaa lemmikkiä, vaan haastaa sen. Ja kyllä sen tietää miten siinä käy, epätasapuolinen tappelu. Susi on koirien kuningas.