Paapan 13-vuotissynttärit ja kevään odotusta

6.3. juhlittiin Soolon 13-vuotispäivää. Paappa on edelleen virkeä ja hyväkuntoinen, hämmästyttävän terveenä pysynyt. Voi kun meillä olisi vielä muutama yhteinen vuosi jäljellä. Sain Soolon 17-vuotiaana, se oli ensimmäinen oma koirani, ja laskin että Soolo on asunut kanssani viidessä eri kodissa. Soolo on ollut kaikissa aikuiselämäni vaiheissa mukana, joten elämää ilman sitä on vaikea kuvitella. Mutta aion nauttia joka hetkestä, kun nallevaari saa vielä rikastuttaa elämäämme. Paljon onnea siis rakas Soolo! Tein sille lihaisan synttärikakun, jossa oli pohjakerroksena maksalaatikkoa ja kananmunaa, keskikerroksessa spaghetti bolognesea ja kuorrutuksena ranskankermaa. Sivuilla oli possun kylkiviipaleita ja koristeena kissanraksuja. Ai ai, kyllä maistui karvakuonoille!

Pulmun kanssa ehdimme käydä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä, kun se oli 10 kk ja 1 päivän ikäinen. Tuomiona EH eli erittäin hyvä. Olin ihan tyytyväinen, sillä Pulmu esiintyi hyvin. Toki sillä on sellaisia puutteita ja "vikoja", joista tuli mainintaa odotetusti. Muutamassa näyttelyssä tulemme vielä käymään, jospa se ERI jostain napsahtaisi.

Koirakerhon Hyvät tavat -ryhmä on taas pyörähtänyt käyntiin ja siellä olen Pulmusen kanssa muutaman kerran käynyt. Kevättä vaan saadaan täällä Itärajalla odotella vielä tovin. Lunta on paljon ja huomiseksi luvattu 10 cm lisää. Onneksi uudet verhot tuovat keväisen tunnun kotiin, ja valoa sentään riittää jo pitkälle iltaan. Iloista kevään odotusta kaikille!
Seuraavassa Soolon 13-vee poseeraukset ja Pulmun 10-kuukautiskuvat.