Birthday girl!

Pulmu täyttää 2.5. tasan 1 vuoden. Paljon onnea mamman pikku-lurttikselle! Samalla synttärionnittelut lähtevät muillekin Alobelin B-läisille, eli Tapa-siskolle ja veljille Lakulle, Väinölle, Lotolle, Brunolle, Sulolle ja Rufsenille! Päiville myös rakkaat terkut, kiitos kun luotit Pulmusen meille :)

Tässä Pulmun 1-vee poseeraukset:

Walking with wolves

Olimme tänä aurinkoisena sunnuntaina metsälenkillä, kun seuraamme liittyi kaksi sutta. Valitettavasti susista en ehtinyt saada kuvaa, tai olisin ehtinyt jos en olisi ollut kauhusta jäykkänä, vaan katsoin parhaaksi saada koirat ja itseni tilanteesta hengissä pois. Sen sijaan ennen kohtaamista ikuistin huonolla kännyräpsyllä isomman ja pienemmän jäljen. Ylempi oli n. 8-10 cm halkaisijaltaan. Alempi saattaa olla bordercollieni tassunjälki, sillä Navis viipotti suden jälkien mukaisesti, niitä haistellen.

Okei, tässä kohtaa pakko paljastaa, että ylläoleva teksti oli enimmältä osin luikuria ;-) Aprillia, aprillia! Hah, nauran kyllä, jos joku meni vipuun. Emme siis kohdanneet susia, mutta epäilen silti, että tuo jälki on suden. Tietysti voi olla jättikokoisen koirankin, mutta jäljet menivät jännästi metsästä metsään, leikaten tien yli. Luulisi, että koira jolkottelisi enimmäkseen tietä pitkin..? Tai no, metsästyskoira tietenkin risteilee metsässä, mutta esim. ajokoiralta jää kyllä pienempi tassunjälki. Mutta joku metsästäjä, joka tunnistaa eläinten jälkiä paremmin, korjatkoon tai vahvistakoon epäilyni!

Sinänsä täälläpäin suden kohtaaminen on ihan mahdollista, joskin epätodennäköistä. Sudet välttelevät ihmistä viimeiseen asti, mutta metsästyskoiria kuolee susien hyökkäyksissä Pohjois-Karjalassa vuosittain. Miulla on vilkas mielikuvitus ja haluan pitää koirani koko ajan lähellä, vaikka saavat juostakin vapaana. En todellakaan uskalla päästää niitä hetkeksikään näkökentästä, kun kuljemme metsäteitä. Jotenkin epäilen, ettei mahdollinen susikohtaaminen sujuisi yhtä ystävällisissä merkeissä kuin tässä kuvassa:

kuva: peninkulmilla.wordpress.com/category/villit-koiraeläimet/

Sudenjälki löytyi noin neljän kilometrin päästä kotoa ja voin sanoa, että sen jälkeen tultiin rivakkaa vauhtia takaisin. Pysähdyin kuitenkin ottamaan koirista matkalla muutaman kuvan, ja sillä hiljaisella hetkellä kun kukaan meistä ei liikkunut, metsän siimeksestä kuului kantohangen rapinaa. Molemmat koirat rupesivat haukkumaan, ja miun primitiivireaktio oli karjua täysillä: "Ei!" Luulen, että huusin enemmänkin metsän suuntaan kuin koirilleni, mutta koirat hiljenivät heti. Mitenkään liioittelematta voin sanoa, että sydän hyppäsi kurkkuun ja viimeinen kilometri tultiin hölkkää :) Koirat pöhkäsivät lähes koko kotimatkan.

Voi hyvin olla, että mielikuvitus teki tepposet, mutta ties vaikka kohtasimmekin metsän kuninkaan... Ehkä susihukka tarkkaili meitä metsän siimeksestä. Hieman karmiva, mutta tavallaan myös aika hieno ajatus. Kuinka moni saa asuttaa samoja metsiä upeiden harmaasusien kanssa?

Lopuksi muutama kuva kotipihan turvasta (Pulmu päivää vaille 11kk):

Paapan 13-vuotissynttärit ja kevään odotusta

6.3. juhlittiin Soolon 13-vuotispäivää. Paappa on edelleen virkeä ja hyväkuntoinen, hämmästyttävän terveenä pysynyt. Voi kun meillä olisi vielä muutama yhteinen vuosi jäljellä. Sain Soolon 17-vuotiaana, se oli ensimmäinen oma koirani, ja laskin että Soolo on asunut kanssani viidessä eri kodissa. Soolo on ollut kaikissa aikuiselämäni vaiheissa mukana, joten elämää ilman sitä on vaikea kuvitella. Mutta aion nauttia joka hetkestä, kun nallevaari saa vielä rikastuttaa elämäämme. Paljon onnea siis rakas Soolo! Tein sille lihaisan synttärikakun, jossa oli pohjakerroksena maksalaatikkoa ja kananmunaa, keskikerroksessa spaghetti bolognesea ja kuorrutuksena ranskankermaa. Sivuilla oli possun kylkiviipaleita ja koristeena kissanraksuja. Ai ai, kyllä maistui karvakuonoille!

Pulmun kanssa ehdimme käydä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä, kun se oli 10 kk ja 1 päivän ikäinen. Tuomiona EH eli erittäin hyvä. Olin ihan tyytyväinen, sillä Pulmu esiintyi hyvin. Toki sillä on sellaisia puutteita ja "vikoja", joista tuli mainintaa odotetusti. Muutamassa näyttelyssä tulemme vielä käymään, jospa se ERI jostain napsahtaisi.

Koirakerhon Hyvät tavat -ryhmä on taas pyörähtänyt käyntiin ja siellä olen Pulmusen kanssa muutaman kerran käynyt. Kevättä vaan saadaan täällä Itärajalla odotella vielä tovin. Lunta on paljon ja huomiseksi luvattu 10 cm lisää. Onneksi uudet verhot tuovat keväisen tunnun kotiin, ja valoa sentään riittää jo pitkälle iltaan. Iloista kevään odotusta kaikille!
Seuraavassa Soolon 13-vee poseeraukset ja Pulmun 10-kuukautiskuvat.

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Joulu on vietetty ja vuosikin ehti vaihtua, rauhallisissa ja mukavissa merkeissä. Hyvää Uutta Vuotta kaikille ystävillemme ja läntsy-faneille!

Pulmu täytti 8 kuukautta ja tänään otin siitä uusia mittoja. Paino on 9,2 kg ja säkäkorkeus 42,3 cm (ja kyllä tarkasti mitattiin!). On nimittäin milleistä kiinni, jääkö Pulmu agilityssa medi-kokoiseksi vai joutuuko isojen koirien maxi-luokkaan. 42,99cm:iin saa säkä nousta, ei yhtään enempää. Olisi harmillista, jos Pulmu joutuu isojen koirien luokkaan hyppimään korkeita aitoja. Se rasittaisi niveliä kyllä pidemmän päälle, olkoonkin että länderin pomppu on vaivaton ja kimmoisa. Soolo aikanaan meni ihan hyvin maksi-esteitä, vaikka sekin 48-senttisenä tuntui pieneltä maxeissa! No, ei auta kuin odottaa ja katsoa. Kokoluokan määräävät mittaukset tehdään vasta ensi syksynä kun virallisiin kisoihin riittää ikä (tai siis sitten kun ollaan kisavalmiita :)).

Tässä nuori neitonen poseeraa 7-kuisena.

Kävimme viime viikonloppuna ekassa mätsärissä Joensuussa. PoKS:n halli oli tupaten täynnä koiria ja melu oli sen mukainen. Pulmulle tapahtuma oli mielettömän hyvää sosiaalistamisharjoitusta. Aluksi se vähän nynnyili ja haki tukea minusta, mutta pian tottui koira- ja ihmishulinaan. Sen jälkeen Pulmun häntä heilui lähes tauotta, kun se iloisen uteliaasti tutustui muutamiin koiriin ja jakeli parit korvasuutelot länderistä kiinnostuneille rapsuttelijoille. Eräskin perhe taitaa vaihtaa rotuvaihtoehtoa sen jälkeen kun Pulmu kiipesi ennakkoluulottomasti naisen syliin ja antoi tarmokkaan naamapesun. He taisivat etsiä vähän pidättyväisempää rotua ;-) No ei vaiskaan, oikein ihastuneilta vaikuttivat, vaikka yritin sanoa ettei Pulmu ole tässä mielessä tyypillisin läntsy. Hyvää vai huonoa peeärrää ländereille? Sanokaa te.

Kehäesiintyminen sujui sekin kivasti, ihan hilkulla oli ettei Pulmu sijoittunut punaisen ruusukkeen saaneissa neljän parhaan joukkoon. Tuomari kehui esiintymistä "hyväksi ja säpäkäksi". Tästä rohkaistuneena uskaltaudumme pian virallisiin näytelmiin, vaikka laatuarvostelusta ei ole suuria odotuksia.