PENTUJA SUUNNITTEILLA!

Pulmulle odotellaan juoksua alkavaksi helmikuun aikana! Pentujen isäksi on suunniteltu komeaa ja ihastuttavaluonteista, saksalaista Aogo vom Flawenjupéa:

Aogon kuvien copyright perhe Glaser. Aogo kävi kesällä 2013 virallisessa silmä- ja polvitarkastuksessa, eikä eläinlääkäri löytänyt niistä moitittavaa.

Pulmu kävi myös virallisissa terveystutkimuksissa tammikuun alussa; silmät ja polvet OK :)
Yhdistelmän sukusiitosaste 6:lla polvella laskettuna 1,7 % ja sukukato 0,8.
Linkki Pulmun tietokantaan:  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI33087/11&R=192
Lisätietoja pentueesta myös täällä: www.facebook.com/pulmunpennut
Jos olet kiinnostunut kromfohrländerin pennusta, ota yhteyttä (ensisijaisesti alkuun sähköpostilla, tai puhelimitse tavoittaa parhaiten iltaisin):
Salla Kakkonen
salla.kakkonen_at_gmail.com
p.044 562 4144

Haaveileva morsian ;)
Mikäli pennut tulevat vanhempiinsa, odotettavissa on reippaita, sosiaalisia ja vauhdikkaita länderilapsosia!

Vanhoja poikia viiksekkäitä..

Ihana Soolo-papparaisemme, virallisemmin Demians Bayard, täytti 6.3. kunnioitettavat 14 vuotta! Soolo on edelleen vireä ja terve, mutta toki jo charmantisti ikääntynyt. Vanhuus ei kuitenkaan ole sairaus, eikä Soolon huumorintaju ole mihinkään kadonnut, vaikka aistit eivät enää ole nuorempien veroiset. Toivomme vielä paljon hyviä yhteisiä hetkiä tämän kultaisen vaarin kanssa.
ONNEA SOOPPO!!!

Soolo esittelee tässä synttärilahjaansa, muhkeaa donitsipetiä. Länderit ovat tunnetusti mukavuudenhaluisia, ja leuan alla pitää olla aina tyyny. Tässä pedissä on mukava vetää lonkkaa :)
Toinen lahja oli pehmohirvi, joka ei oikein pappaa tuntunut innostavan, joten Pulmun ketale kävi kärppänä omimassa sen. Pulmun mielestä muut koiramme eivät oikeastaan saisi leikkiä millään leluilla, hänessä kun on vähän poliisin vikaa. Toisinaan päivittelen mielessäni, minkälainen hirviö tästä naikkosesta olisi tullut, jos sille ei olisi pidetty riittävästi kuria!
Pieni lelunryövääjä:

Kuvagalleria on vihdoin päivitetty

Oikealta löytyy linkki Pulmun galleriaan. Nyt sieltä löytyy jo muitakin kuin vaan pentukuvia.
Tässä yksi maistiainen viime kesältä:

Hyvää alkanutta vuotta!

En ole näemmä kaikkein ahkerin bloggaaja kun edellisestä päivityksestä ehti vierähtää puoli vuotta. Täällä kuitenkin ollaan, hengissä ja hyvinvoivina edelleen - niin Pulmu kuin mammansakin!
Tämän vuoden lopulle, jos Luoja suo, olen suunnitellut Pulmulle pentuja. Pennutusprojekti on vielä varsin epävarma ja riippuu monesta tekijästä, mutta toivon kovasti, että se toteutuu. Tässä rodussa ei tosiaan ole helppoa löytää hyvää yhdistelmää, koska koirat ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen ja terveysongelmia on. Onneksi olen saanut paljon apua kasvattajakollegiolta ja muilta kokeneilta kasvattajilta, joten uskon, että sopiva sulho löytyy. Mutta uskokaa huviksenne, että pohdiskelu ja eri vaihtoehtojen punnitseminen on aiheuttanut melkoisesti päänsärkyä!

Harkitsin myös ja osin harkitsen edelleen Pulmun astuttamista muun rotuisella uroksella, mutta hyvän ja terveystutkitun (myös taustoiltaan) uroksen löytäminen, joka olisi vielä luonneominaisuuksiltaan toivotunlainen, ei ole helppoa löytää rodusta kuin rodusta - saatikka monirotuisista, joista harvoin on dokumentoitua tietoa riittävästi saatavilla. Lisäksi pitää miettiä asioita myös eteenpäin; miten jatkojalostus sitten mahdollisesti Pulmun jälkeläisellä? Tällä hetkellä tuntuu melko epätodennäköiseltä, että miksereitä saataisi otettua FCI-rekisteriin, koska yhdistyksellä on roturisteytysprojekti meneillään. Viralliseen roturisteytysprojektiin Pulmu on ensi syksynä vielä liian nuori, mutta kannatan projektia henkeen ja vereen, ja toivottavasti pystyn myöhemmässä vaiheessa konkreettisesti osallistumaan siihen.

Mutta jos joku sattuu tietämään tai omistamaan mukavaluonteisen ja länderiä edes etäisesti muistuttavan terveen uroskoiran, niin vinkatkaa ihmeessä! Lupaan tutkia asiaa tarkemmin :) Pääasia olisi saada aikaan terveitä ja hyväluonteisia länderityyppisiä seurakoiria, jotka ovat omistajaansa syvästi kiintyviä ja joilla on vain vähäinen metsästysvietti, jos ollenkaan.
Tällä hetkellä kiikarissa on pari kivanoloista länderiurosta, mutta ensi syksyyn on vielä pitkä aika, ja edessä on vielä terveystarkkeja jne. Pulmullakin ensi kesänä tiedossa uusi silmäpeili ja COLA-testi. Viime kesänä kävimme luustokuvauksissa; lonkat, kyynäreet ja selkä priimaa, polvissa eikä silmissäkään löytynyt huomautettavaa.

Onneksi sain hyviä uutisia Saksasta muutama päivä sitten: Pulmun isä Ringo on 8 vuoden iässä edelleen terve ja elinvoimaa pursuava puuhapetteri. Se on kyllä ihana koira, varsinainen maisteri lasten kanssa ja sosiaalinen muutenkin vieraita kohtaan!

Tässä muutama kuva Pulmusta marraskuulta, sattui silloin upea aurinkoinen päivä. Tähän aikaan vuodesta onharvoin riittävästi valoa, jotta saisi hyviä kuvia. En muutenkaan ole mikään taitava valokuvaaja.
Lupaan lähipäivinä ajankohtaistaa myös Pulmun valokuvagalleriaa! Viime kesältä on olemassa fantastisia, setäni ottamia valokuvia, mutta ne ovat toisella kompuutterilla.

Mukavaa vuodenalkua kaikille, kohti kevättä porskutetaan!

Birthday girl!

Pulmu täyttää 2.5. tasan 1 vuoden. Paljon onnea mamman pikku-lurttikselle! Samalla synttärionnittelut lähtevät muillekin Alobelin B-läisille, eli Tapa-siskolle ja veljille Lakulle, Väinölle, Lotolle, Brunolle, Sulolle ja Rufsenille! Päiville myös rakkaat terkut, kiitos kun luotit Pulmusen meille :)

Tässä Pulmun 1-vee poseeraukset:

Walking with wolves

Olimme tänä aurinkoisena sunnuntaina metsälenkillä, kun seuraamme liittyi kaksi sutta. Valitettavasti susista en ehtinyt saada kuvaa, tai olisin ehtinyt jos en olisi ollut kauhusta jäykkänä, vaan katsoin parhaaksi saada koirat ja itseni tilanteesta hengissä pois. Sen sijaan ennen kohtaamista ikuistin huonolla kännyräpsyllä isomman ja pienemmän jäljen. Ylempi oli n. 8-10 cm halkaisijaltaan. Alempi saattaa olla bordercollieni tassunjälki, sillä Navis viipotti suden jälkien mukaisesti, niitä haistellen.

Okei, tässä kohtaa pakko paljastaa, että ylläoleva teksti oli enimmältä osin luikuria ;-) Aprillia, aprillia! Hah, nauran kyllä, jos joku meni vipuun. Emme siis kohdanneet susia, mutta epäilen silti, että tuo jälki on suden. Tietysti voi olla jättikokoisen koirankin, mutta jäljet menivät jännästi metsästä metsään, leikaten tien yli. Luulisi, että koira jolkottelisi enimmäkseen tietä pitkin..? Tai no, metsästyskoira tietenkin risteilee metsässä, mutta esim. ajokoiralta jää kyllä pienempi tassunjälki. Mutta joku metsästäjä, joka tunnistaa eläinten jälkiä paremmin, korjatkoon tai vahvistakoon epäilyni!

Sinänsä täälläpäin suden kohtaaminen on ihan mahdollista, joskin epätodennäköistä. Sudet välttelevät ihmistä viimeiseen asti, mutta metsästyskoiria kuolee susien hyökkäyksissä Pohjois-Karjalassa vuosittain. Miulla on vilkas mielikuvitus ja haluan pitää koirani koko ajan lähellä, vaikka saavat juostakin vapaana. En todellakaan uskalla päästää niitä hetkeksikään näkökentästä, kun kuljemme metsäteitä. Jotenkin epäilen, ettei mahdollinen susikohtaaminen sujuisi yhtä ystävällisissä merkeissä kuin tässä kuvassa:

kuva: peninkulmilla.wordpress.com/category/villit-koiraeläimet/

Sudenjälki löytyi noin neljän kilometrin päästä kotoa ja voin sanoa, että sen jälkeen tultiin rivakkaa vauhtia takaisin. Pysähdyin kuitenkin ottamaan koirista matkalla muutaman kuvan, ja sillä hiljaisella hetkellä kun kukaan meistä ei liikkunut, metsän siimeksestä kuului kantohangen rapinaa. Molemmat koirat rupesivat haukkumaan, ja miun primitiivireaktio oli karjua täysillä: "Ei!" Luulen, että huusin enemmänkin metsän suuntaan kuin koirilleni, mutta koirat hiljenivät heti. Mitenkään liioittelematta voin sanoa, että sydän hyppäsi kurkkuun ja viimeinen kilometri tultiin hölkkää :) Koirat pöhkäsivät lähes koko kotimatkan.

Voi hyvin olla, että mielikuvitus teki tepposet, mutta ties vaikka kohtasimmekin metsän kuninkaan... Ehkä susihukka tarkkaili meitä metsän siimeksestä. Hieman karmiva, mutta tavallaan myös aika hieno ajatus. Kuinka moni saa asuttaa samoja metsiä upeiden harmaasusien kanssa?

Lopuksi muutama kuva kotipihan turvasta (Pulmu päivää vaille 11kk):

Paapan 13-vuotissynttärit ja kevään odotusta

6.3. juhlittiin Soolon 13-vuotispäivää. Paappa on edelleen virkeä ja hyväkuntoinen, hämmästyttävän terveenä pysynyt. Voi kun meillä olisi vielä muutama yhteinen vuosi jäljellä. Sain Soolon 17-vuotiaana, se oli ensimmäinen oma koirani, ja laskin että Soolo on asunut kanssani viidessä eri kodissa. Soolo on ollut kaikissa aikuiselämäni vaiheissa mukana, joten elämää ilman sitä on vaikea kuvitella. Mutta aion nauttia joka hetkestä, kun nallevaari saa vielä rikastuttaa elämäämme. Paljon onnea siis rakas Soolo! Tein sille lihaisan synttärikakun, jossa oli pohjakerroksena maksalaatikkoa ja kananmunaa, keskikerroksessa spaghetti bolognesea ja kuorrutuksena ranskankermaa. Sivuilla oli possun kylkiviipaleita ja koristeena kissanraksuja. Ai ai, kyllä maistui karvakuonoille!

Pulmun kanssa ehdimme käydä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä, kun se oli 10 kk ja 1 päivän ikäinen. Tuomiona EH eli erittäin hyvä. Olin ihan tyytyväinen, sillä Pulmu esiintyi hyvin. Toki sillä on sellaisia puutteita ja "vikoja", joista tuli mainintaa odotetusti. Muutamassa näyttelyssä tulemme vielä käymään, jospa se ERI jostain napsahtaisi.

Koirakerhon Hyvät tavat -ryhmä on taas pyörähtänyt käyntiin ja siellä olen Pulmusen kanssa muutaman kerran käynyt. Kevättä vaan saadaan täällä Itärajalla odotella vielä tovin. Lunta on paljon ja huomiseksi luvattu 10 cm lisää. Onneksi uudet verhot tuovat keväisen tunnun kotiin, ja valoa sentään riittää jo pitkälle iltaan. Iloista kevään odotusta kaikille!
Seuraavassa Soolon 13-vee poseeraukset ja Pulmun 10-kuukautiskuvat.