Mahtavaa, syksy on tulossa! Alkusyksy kirpeine ilmoineen, luonnon väriloistoineen ja syysmyrskyineen on ehdottomasti lempparivuodenaikani. Yöt ovat selkeästi kylmenneet ja pimentyneet, hyttyset vähentyneet ja pitkä kuivuus vaihtunut syksyä enteileviin sateisiin. Lenkkeily ja treenaaminen on mukavampaa, kun viileämmällä ilmalla niin koirien kuin emännänkin askel on hieman kevyempi. Eilen kävimme suon laidalla marjametsässä, tuloksena massut täynnä mustikoita ja muutama kappale erittäin märkiä ja likaisia koiria. Tässä Pulmun suo-look:
Ja sitten muutama halikuva <3 Kuvat saa isommaksi klikkaamalla!
Katsokaa nyt tätä söpöliiniä! 3-kuinen Pulmu on edelleen mahottoman reipas ja vilkas. Riiviökin kyllä, mutta sentään "EI!"-komento alkaa upota kaaliin. Pulmu on melko itsenäinen ja saattaa huidella pihalla pitkällekin talolta välittämästä missä muut ovat. Luoksetuloon pitää panostaa, koska neidillä on nyt sellainen vaihe, että rupeaa testaamaan tarvisko tulla sittenkään. Eka rokotus meni hyvin, Pulmu ei huomannutkaan piikkiä, ja oli erittäin ilahtunut eläinlääkärin huomionosoituksista. 3-kuukautispäivänä painoa oli 5,4 kg ja korkeutta erittäin epäluotettavalla mittaustyylillä saatiin 34 cm. Pulmu on melkoinen huimapää, kiipeilee pelottomasti kaikilla mahdollisilla alustoilla. Tietysti lupaavaa agilitya ajatellen, mutta joskus hirvittää sen puolesta, ja toivon että se länderin kuuluisa varovaisuus jossain vaiheessa heräisi myös Pulmussa.
Parin viikon kuluttua lähdemmekin sitten Pulmun kanssa kaupunkilomalle. Tekee hyvää maalaiskoiralle saada kaupungin vilskeestäkin kokemuksia. Tosin kun olen käynyt tuolla kylillä sen kanssa pyörähtämässä muutamia kertoja, niin ei tuo näytä liikenteestä olevan moksiskaan. Vieraita koiria aluksi jännittää, mutta tutustumisen jälkeen pistää leikiksi (ja pitää puolensa myös isompia koiria vastaan!!!). Aateltiin syksyllä osallistua pentukurssille ja hyvät tavat -ryhmään, niin siellä saadaan lisää koirakontakteja ja muuta hyvää kokemusta.
